Marttilan Murron nuoret seuracupin finaalissa ja maaottelussa
SeuraJulkaistu: 02.09.2018 00.00

Marttilan Murron nuoret seuracupin finaalissa ja maaottelussa

Marttilan Murron yleisurheilijuniorit saivat aikaisen herätyksen lauantaiaamuna, bussi lähti klo 7 Martintalolta suuntana seuracupin finaali Tampereen Hervannan kentällä.


Juhlallisten avajaisten jälkeen ensimmäiset urheilijat olivat jo valmiina kilpailusuorituksiinsa. Kisapäivä sujui hyvissä fiiliksissä ja hienoja suorituksia nähtiin pitkin päivää. Vaikka kausi on ollut taas pitkä ja mennään jo syyskuuta, hienoista tuloksista ja uusista ennätyksistä päästiin juhlimaan tässäkin kisassa. Seuracupissa kisataan nimenomaan joukkueena ja esimerkiksi palkinnot jaetaan finaalissakin seuran sijoituksen perusteella. Palkintosijoja tuli yksilötasollakin: Ilona Vuori sijoittui toiseksi N-17 kuulassa, tuloksella 12.61, Jere Ounaslehto oli P-14 2000 m kolmas, hienolla uudella enneätyksellä 6.36,38 ja samalla Suomen tilastonn sijalle 12. Kasper Nousiainen ja Saimi Koskivainio sijoittuivat myös kolmansiksi omissa lajeissaan. Kasper teki myös ennätyksen pituushypyssä, tulos 3.85. Saimi ei saanut oikein hyppyään kulkemaan, tulos hänelle vaatimaton 4.61. Tuukka Jalonen teki hienon suorituksen aitajuoksussa: parin treenikerran jälkeen suoraan finaalikisaan ja hieno sijoitus, 4. heti avauskisassa. Monia muitakin ennätyksiä syntyi kisassa. Kisa huipentui sukkulaviestiin, jossa oli joka ikäsarjasta kaksi tyttöä ja kaksi poikaa, yhteensä siis 16 juoksijaa. Päätöslajissa Murto oli hienosti oman eränsä toinen. Tämä nopeatempoinen viesti tulisi ehdottomasti saada ohjelmaan jo piirikisavaiheessa.
Jo piirikisoissa alkanut hyvä tsemppi ja iloinen kisaaminen sai finaalissa jatkoa ja oli taas osoitus hyvästä yhteishengestä. Finaalissa palkitaan aina joka seurasta yksi tsemppari. Marttilan Murto valitsi Erik Korpiahon. Erik on aina valmis kilpailemaan siinä lajissa, mihin seura hänet nimeää. Ei ole niin väliä, vaikkei ihan lempparilaji olisikaan. Tänä vuonna Erik lähti vielä kisaan mukaan puolikuntoisenakin.Tätä seurahenkeä löytyy kyllä muiltakin, aina kun ei pääse tekemään sitä omaa ykköslajiaan. Monipuolisuus on siksi tärkeää.

Finaalin jälkeen siirryimme Tampereen stadionille Ratinaan seuraamaan Suomi-Ruotsi maaottelua. Maaottelun puolivälin paikkeilla oli seuracupin finalistien vuoro. Kaikki finaaleihin päässeet seurat pääsivät kunniakierrokselle kesken maaottelun. Näky oli mahtava, kun koko rata-alue täyttyi urheilijoista taustajoukkueineen. Siellä myös Marttilan Murron sini-valkoiset kaulahuivit heiluivat iloisesti.

Vähän yli puolen yön tilausbussimme kurvasi Martintalolle, reilun 17 tunnin raskas kisamatka oli ohi. Aistittavissa oli pitkin päivää, että ensi vuonna otetaan uusiksi. Se olisi jo sitten juhlavuosi eli viides perättäinen vuosi finaalissa. Kiitos urheilijat, kiitos vamentajat, kiitos huoltajat!